torstai 21. heinäkuuta 2016

Aulis ja Gerlander, rakkaat viralliset valvojani

Silloin, kun sen ikioman hyvän kodin löytää hoitokissalle, tulee itsellekin niin hyvä mieli. Aulis ja Gerlander lähtivät viikko sitten omaan loppuelämän kotiinsa, ja poikien tarina sai onnellisen lopun. Tai oikeammin, onnellisen alun.


Kolmivuotiaat siniharmaat pojat olivat jäämässä tyhjän päälle, kun valpas sivullinen otti ne hoiviinsa ja luovutti Kisun pojiksi. Heti kun pojat kömpivät kuljetuskopistaan, rakastui meidän perhe. Charmikkaat herrasmiehet! Pojat kipusivat heti ensimmäisenä yönä tyttären kainaloon nukkumaan, ja koko meillä viettämänsä kuukauden jakoivat kiintymystään tasapuolisesti ja lempeästi aikuisille, lapsille, kissoille ja koiralle. Lapset alkoivat jo kovasti jutella, että jos yhdistäisi syntymäpäivä- ja joululahjat, niin eikö kumpikin voisi saada yhden poikakissan?

Oli kuitenkin ilo antaa nämä kaksi hurmuria eteenpäin, haikeaa kyllä, mutta tiedän, että pojat tulevat olemaan onnellisia uudessa perheessään. Varmasti edustavat hienosti kisukissoja!

Ja me täällä otamme vastaan uudet asukkaat, jotka varmasti tulevat rakkaiksi nekin, ennen kuin lähtevät jatkamaan matkaansa. Iloja ja haikeuksia, mutta ennen kaikkea iloja.




2 kommenttia:

  1. Hurmurikisut, onnea omaan kotiin! ♥

    VastaaPoista
  2. Upeat kissapojat ja mainiota Kisu-toimintaa!
    t. Mimmin porukat

    VastaaPoista