Ronja Ryövärintytär ja Villikissa Nadja

Ronjan saavuttua 17. tammikuuta, meni hieman aikaa että neiti tottui, mutta kun tottumis vaihe oli ohi, pyörittiin jo jaloissa ruuan annon yhteydessä (tai oikeastaan joka ikinen kerta kun menin keittiöön), leikittiin Seitan kanssa, ja riehuttiin. Huomasin myös omien outojen nukkumatapojeni takia (nukun mielelläni sohvalla) hyvin myöhään, että Ronja oli ensimmäisen kolmen päivän karanteenin aikana pissinyt sänkyyni; iiiihaaaanaaa yllätys. Tulipa nukuttua sohvalla pidemmän aikaa, ja onneksi pissin haju lähti hyvin pois oikeilla aineilla.

Ronjan hellyydenosoitus Seitalle.

Kuukauden neiti leikki täällä meidän kanssamme hippaa ja valoitti talouden. Ronja oli kuitenkin aika dominoiva persoona, ja (ehkä leikillään) jahtasi ja pomotti huomattavasti alistuvampaa Seitaa joka ei moisesta tykännyt ja piilotteli keittiön tuolien päällä.

Vaikka neidit suurimman osan ajasta kaveerasivatkin, oli selvää etteivät he tulleet niin hyvin toimeen keskenään että heitä olisi voinut lähettää samaan kotiin asumaan kuten Anna-Bellan ja Seitan olisi voinut.

Ronja ei stressannut
uuteen kotiin lähtöä.

Pian tulikin kysely Ronjasta, ja olin huojentunut, sillä siitä huolimatta että Ronja oli ihana kissa, Seita stressasi kaverin pomotusta eikä olisi kestänyt kauaa ennen kuin olisin joutunut pyytämään että Ronja siirtyisi uuteen ensikotiin koska Seita ei pärjännyt Ronjan kanssa. 20. helmikuuta Ronjalle tuli sitten lähtö uuteen kotiin ja neiti otti sekä karanteeni että koppaan laiton hienosti. Ronja on kuuleman mukaan viihtynyt hyvin; onnea uuteen kotiin Ronja!






Ronjan lähdön jälkeen meni jopa yli kaksi kuukautta ennen kun seuraava misu kärrättiin tämän ensikodin hoiviin. Muutaman kuukauden aikana Nupusta ja Seitasta oli tullut hyviä ystäviä, ja Seita joskus yllätti Nupun nuolaisemalla vanhan rouvan turkkia, jättäen Nupun pöllämystyneenä katsomaan Seitan perään miettien mitä juuri oli tapahtunut.

 

3. toukokuuta ilmestyi kissa numero seitsemän, Nadja. Neitonen oli kovin peloissaan saapuessaan, ja alkuajan rutiini karanteeniin päätyessään sähisi uudelle ihmiselle. Matokuuri meni alas mukisematta ja neidon saattoi löytää joko pyykkikaapin päältä tai pesukoneen takaa mököttämästä. Nadjasta kuoriutuikin oikea villikissa karanteenissa, ja neito kiipesi vessan kuivauspatteria pitkin kuin tikapuita, hyppien peilikaapin päälle ja sieltä pitkän loikan pyykkikaapin päälle kun pelkäsi vessassa kävijää. Ikävä kyllä Ronja oli vielä niin villi, ettei edes tarvittavan lääkityksen laittaminen onnistunut muutaman ihmisen voimin, ja minun oli pakko todeta etten tulisi pärjäämään sähäkän villikissan kanssa. 8. kesäkuuta Nadja palasi ensikotiin josta oli minulle saapunutkin, lisäkesytykseen.



Taas jäänyt kirjoittelu vähemmälle, mutta kirjoitten pian Seitan kuulumisista kun ne tulivat nyt ajakohtaisiksi, ja en halua tehdä tästä taas sellaista mega postausta kuten viimeksi kävi. :)

Nähdään pian!