Adjö, Pöpsit!

Kuten otsikosta voinee jo päätellä, Pöppöset muuttivat uuteen kotiinsa perjantaina.
Sitä ennen Pöppöset kävivät reippaina poikina rokotettavina ja viettivät uutta vuotta raketeista välittämättä. Rokotusten lisäksi Pöpsit myös punnittiin lääkärissä... Kukulla elopainoa oli kertynyt 3,35 kiloa, Pöpölle 2,93kg. Pieni ero. Vertailun vuoksi voin kertoa, että 2 kuukautta vanhempi ja muutenkin isompi luikero-Ötö painaa 3,7kg.

Paksu-Kuku tunnelissa

Kassi-Pöpö

Tötönen poseeraa

Monet pelkäävät ensikoteilua nimenomaan hoitolaisista luopumisen takia, mutta en ole kuullut vielä keneltäkään, että luopumispelkoon olisi mitään aihetta. Hoitolaisten lähdöstä ainakin itselleni tekee helpon se, että tietää niiden pääsevän hyvään kotiin, jossa ne saavat kaiken sen ajan ja huomion mitä ensikodissa ei ole mahdollista antaa. Pidän uusiin koteihin yhteyttä myös luovutuksen jälkeen, eli ihan kokonaan eivät hoidokit elämästäni katoa muuton jälkeenkään. Tietty myös uuden hoidokin jännittäminen ja odottaminen vähentää haikeiluja.

Pöpö auttamassa Zooplus-paketin purkamisessa

Itse asiassa useimmiten odotan hoitolaisten poismuuttoa :D Eikä Pöppänöiden muutto ollut sääntöä vahvistava poikkeus. Muuton odotusta lisäsi vielä se, että uuden hoidokin tulosta oli jo sovittu.

Pakkasin siis Pöpsit perjantaina uuteen ihkaomaan koppaansa, sanoin heipat ja Pöpsit ottivat suunnaksi uuden kodin Kotkassa.

Heti lauantaina meidän täyshoitolaamme muuttikin uusi karvakasa, mutta siitä lisää toisessa postauksessa.

Pöpöt lähdössä matkaan uuden emäntänsä huomassa

Pöpöt kotiutuivat uuteen paikkaan heti ja riehut ovat kuuleman mukaan jatkuneet yhtä vauhdikkaina kuin ennenkin. Hyvä Pöpöt!
Omat kissat ja Pullis jatkoivat eloaan sen suurempia reagoimatta, Hipsu ei tainnut edes kylkeään kääntää, kun Pöppänät haettiin. Luulen, että ainakin Hipsulle ja Maisalle riehu-Pöpöjen lähtö oli ihan tervetullut muutos :D

Muhvi & Nuoska filmitähtinä

 

Pitkällisen uurastuksen jälkeen sain aikaan tällaiset terveiset Muhvilta ja Nuoskalta uudelle vuodelle! Molemmat tytöt ovat varattuja ja niitä tullaan katsomaan viikon sisään. Vähän haikea olo, mutta pian pääsemme auttamaan uusia kodittomia kissoja.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Joulukuun puolessa välissä hoitokissamme pääsivät reissun päälle kun otimme nokan kohti Naantalia. Itselläni oli vapaata ja miehellä kekkerit tulossa, joten pakkasin kissat mukaan ja lähdimme evakkoon.

Nuoriso eli Halla, Huurre ja Hertta saatiin näppärästi koppaan. Ne olivat aamulla juosseet, painineet ja riehuneet niin urakalla (tai Halla ja Hertta, Huurre lähinnä kipittää perässä, mutta suuttuu heti jos joku erehtyy sen kanssa painimaan), että nukkuivat kun tukit ja antoivat helposti poimia itsensä koppaan.

Rose-Marien koppaan saaminen hieman pelotti, koska edellisellä kerralla sitä jouduttiin jahtaamaan ympäri huonetta tavaroiden lennellessä ja lopuksi se teki haisevan paniikkivastalauseen nurkkaan. Asettelin aamulla kopat sen turvapaikkojen läheisyyteen ja toisessa kopeista Rose-Marie kävikin makoilemassa (kunnes Halla päätti hyppiä kopan päällä ja Rousku lähti rauhallisemmille unipaikoille).

Loppupeleissä Rouskunkin koppaan saaminen kävi suht kivuttomasti ilman kissa- tai henkilövahinkoja kun sain sen ahdistettua pöydälle nurkkaan, josta ainoa vaihtoehto oli hypätä suoraan koppaan. Automatka meni ihan rattoisasti, mitä nyt Halla hieman avasi ääntään silloin tällöin.

Perillä Naantalissa toista kertaa siellä vieraileva Hertta oli kuin kotonaan. Hertta on kesyyntynyt ihan valtavasti, sen saa jo todella usein nostettua syliin! Kaikkien yllätykseksi myös Rose-Marie lähti heti tutustumiskierrokselle. Halla ja Huurre taas parkkeerasivat eteisen lipaston alle, josta ne pimeyden turvin olivat siirtyneet alakerran rauhaan.

Rose-Marie tiirailee maisemia..

...ja poseeraa..

Rousku keskittyi kaksi päivää maukumaan ja ravaamaan ympäri taloa. Se ei vaikuttanut siltä, että sillä olisi kauhea hätä ollut, mutta juttua riitti! Parin päivän jälkeen sekin sopeutui ja vaikkei Rose-Marie anna vielä oikein koskea, viettää se suurimman osan ajasta ihmisten läheisyydessä.

ChiChi ja Hertta testaavat joululahjoja.

Hellyyttä <3

Välillä piti torkkua, että jaksaa taas.

Olemme edelleen Naantalissa, nyt koko porukalla. Halla ja Huurre viihtyvät lähinnä omissa oloissaan, mitä nyt ruokakupille kyllä kipitetään aamulla ja illalla. Halla pyörii näkösällä siskoaan useammin ja juuri kirjoitushetkellä sillä on meneillään aamuravit Hertan kanssa, joulukuusi saa kyytiä! (äsken Halla jäi kiinni koristenauhaan, hyvä ettei koko kuusi lähtenyt perään kun Halla riuhtaisi itsensä irti :D)

Kuusi ennen...	...ja jälkeen.

Yllättävää kyllä kuusi on vielä pystyssä, sen verran vauhdikasta meno sen ympärillä on ollut etenkin Hertan ja Hallan toimesta. Maton alle on kiva syöksyä, palloja on mukava repiä oksilta alas ja kävi Hertta kokeilemassa runkoonkin hyppäämistä. Hiukan pitää hienostella pistävien neulasten kanssa, mutta pallot kolisevat mukavasti puulattiaa ja –rappusia pitkin. Joulu onkin mennyt hauskasti kissojen menoa seuratessa, 

varsinkin Hertta on sellainen menopakkaus, että siitä riittää huvia yleisölle.

Wohveli näyttää kahden joulun kokemuksella Hertalle miten palloja käsitellään.

Kuusihiippari Halla.

Wohvelin ja Hertan juoksumatsi.

Halla vaanii kuusen juurella.

Uusi vuosikin meni hyvin, ulkona paukkui kovasti, mutta eipä kissat juurikaan hätkähtäneet. Herttakin torkkui kiipeilypuussa ja hieman vilkaisi välillä valoshowta.  Uuden vuoden myötä meidän ensikodillamme onkin ihan uudet kuviot kun muutamme työni perässä Tampereelta Turun seudulle! Jatkossa hoitokissamme siis asustelevat Varsinais-Suomessa, tarkka sijainti selviää jahka löydämme jostain sopivan kissamyönteisen asunnon :)

Huurre <3 Pikkuisen silmä on vähän reagoinut erilaiseen sisäilmaan.

Hyvää Uutta Vuotta lukijoille!

Hyvää joulua!

Askartelin Teille, armaat lukijat, hienot joulukuvat kissoista.
Lähden itse huomenna vanhempieni luokse lomapäivien viettoon, ja kissat jäävät puolison hoteisiin. Tulee ikävä jo nyt, kun ajattelee miten pitkään (muutaman päivän) joutuu olemaan erossa!

Kuinka teillä vietetään joulua? Hukutatteko kissat lahjoihin?

Kuku n_n

Pöpö Kisun kassissa

Hipsu ja Pullis. Löydättekö Otavan?

Ötö

Kirpun ja Maisan tandempipo (PS. En oikeasti polta kynttilöitä kissojen kyljessä kiinni!)

Hyvää joulua kaikille lukijoille kissoineen!

Pulliksen uusi pesä

Täällä on viikon aikana tapahtunut jättimäinen mullistus, nimittäin Pullis antoi ottaa itsensä syliin! Eihän se siinä toki pysynyt, mutta silti! Seuraavana päivänä sain nostaa sen pikkupätkän ruokakipolta toiselle, kun yhdellä kipolla mussutti menemään kolme kissaa, ja toisilla kupeilla oli reilusti tilaa. Vähän Pullista meinasi hätäännyttää kiinniotto, mutta ei sähinää, kynttä tai muutakaan merkkiä entisestä pelko-Pullusta näkynyt.

Pallosta on hyvä pitää kiinni nokosillakin

Muutenkin Pulterin ihmissosiaalistuminen on taas edennyt. Sitä saa nykyisin rapsutella päivittäin, ja välillä se ei edes koita luikertaa pois paikalta.
Pullasteri myös koko ajan enemmän seurailee perässä, ja tulee tarkastamaan keittiötilanteen vaikka kesken unien.
Pullis myös uskaltaa tulla sohvan alta katsomaan vieraita ihmisiä jopa nopeammin kuin Kirppu. Ja äsken Pullis haisteli kameraa ensimmäistä kertaa ikinä!





Mutta palataan vielä hetkeksi viime viikkoon. Hiekkalapion lisäksi Wuf.fistä mukaan lähti alelaarista koiranpeti. Kuten postauksen otsikosta saattaa päätellä, peti ei kovin montaa kertaa ole koiran unipaikaksi päätynyt.. Kaikki kissat on siellä vuoroillaan pyörineet, mutta Pullikselle siitä on tullut paras hengailupaikka ikinä. Tässä siis vähän megasöpöjä kuvia Pulliksesta uudessa pedissään!

Pöppelöillekin kuuluu oikein hyvää - uusi koti odottamassa ja mahatkin vaikuttaisi olevan parantumaan päin!

Suuri kissanhiekkavertailu!

Mikä olisikaan parempi tapa vältellä tenttiin lukemista kuin kirjoittaa blogia? Elinan Stereopörinää-blogin hiekkapostauksesta suorastaan inspiroituneena päätin jakaa omia kokemuksiani seikkailuistani kissanhiekan kiintoisassa maailmassa.
Yleisesti ottaen olen todennut parhaaksi paakkuuntuvat hiekat, etenkin jos taloudessa on kahta kissaa useampi misula. Tällä hetkellä meillä onkin käytössä paakkuuntuvaa puukuiviketta sekä mikrohiekkaa.

Cat's Best Ökö Plus

lähde

Ökö on paakkuuntuva, puupohjainen kissanhiekka, jota meillä on parhaillaan kahdessa (neljästä) vessassa käytössä. Kissat, etenkin Hipsu, käyttävät sitä mielellään ja ihmiset tykkää.
Alunperin päädyin kokeilemaan Ököä, kun sain entisten hoitolaisteni uudesta kodista käyttöä vailla olevan puolikkaan säkin. Puusilppu yllätti iloisesti, kun hajunsitomiskyky ja paakkujen tiiviys ei olleetkaan ihan ö-mapista.


 + Ekologisuus, Ökö on kompostoituvaa eli paakut voi laittaa biojätteeseen.
+ Keveys. 40l painaa n.18kg, huomattava ero mikrohiekkaan
+ Paakut pysyvät kasassa suhteellisen hyvin
+ Ei juurikaan pölyä
+ Pitää hajut melko hyvin, eikä itsessäänkään tuoksu/haise
+ Riittoisaa ja edukasta (n.35e/40l Zooplussalta)

- Kulkeutuu melko helposti ympäriinsä, mutta toisaalta, kaikki hiekat kulkeutuvat.
- Paakuista irtoaa välillä  irtohiekkoja lapiosta ravistellessa pieniä hippusia.

Tigerino Ecoverde
Tigerino Ecoverde on hieman edukkaampi versio Ököstä. Pitkälti samanlaista tavaraa, mutta mielestäni Ökö on himpun parempaa.
                                                         + Ekologisuus

lähde

+ Keveys
+ Ei juurikaan pölyä
+ Edullista
- Paakut eivät ole ihan niin tiiviitä kuin Ököllä -> enemmän          pissahippusia
- Ei tunnu yhtä riittoisalta kuin Ökö
- Kulkeutuu









Pelletit
Pelletit on halpa ja ekologinen vaihtoehto, mutta itselleni turhan vaivalloinen. Vessaa on rasittava siivota, kun hajonneita pellettejä täytyy sihtailla roskikseen, eikä voi vaan kaapata möykkyjä kuten paakkuuntuvan hiekan kanssa. Pellettivessan kanssa ne voisivat olla kuitenkin kätsä ja taloudellinen ratkaisu. Pellettejä saa sekä kissanhiekkapusseissa että jättimäisissä säkeissä rautakaupoista, jolloin hinta on huomattavasti edullisempi. Omat kissat ovat pellettejä käyttäneet ongelmitta, mutta hoitokissojen kanssa menestys oli vaihtelevaa. Toinen käytti vessaa hienosti, mutta toinen lorotteli mieluummin sänkyyn.

+ Edullisia
+ Ekologinen vaihtoehto
+ Hyvä saatavuus

- Vaivalloinen siivous
- Kaikki kissat eivät suostu käyttämään



Kristallihiekka

lähde

Käytin kristallihiekkaa vielä keväällä, kun oli vain kaksi kissaa. Kahden kissan ja yhden vessan kanssa se vielä meni, mutta useamman kissan talouteen en sitä suosittelisi. Kristallihiekat on paakkuuntumattomia ja mukavan vaivattomia hiekan vaihtojen välillä, senkun nakkaa pökäleet pönttöön ja ravistaa vessaa hiekan sekoittamiseksi. Paras kristallihiekkamerkki oli mielestäni Fresh & Easy, mutta yleensä vessassa oli edullisempaa ja isommassa pussissa olevaa Snowcatia.
Kristallihiekka täytyy aina kerralla vaihtaa kokonaan, vaihtoväli meillä oli n. viikko. Jos väli venyi vähänkin liian pitkäksi, alkoi pissaa ilmestyä väärään paikkaan, ja vessa lemusi järkyttävältä. Toisaalta, vessa oli pakko putsata säännöllisin väliajoin.





+ Vaivaton vaihtojen välillä
+ Pakottaa pesemään vessan usein
- Alkaa lemuamaan helposti, jos hiekkaa ei vaihda tarpeeksi   usein
- Kallista (1 pussi/n.10pv, hinta halvimmillaan n.1e/l)
- Hiekan vaihtaminen on ällöttävää, pohja täynnä ruskeaa ja                                                                    kammoittavalta haisevaa muhjua
- Pölyää kaadettaessa
- Ei ole riittoisaa

Tigerino Canada

lähde

Tigerino Canada on Zooplussalta saatava mikrohiekka, johon olen ollut erittäin tyytyväinen. Paakut ovat tiiviitä, tuoksu miellyttävä (vauvantalkki, saatavilla myös hajustamattomana ja välillä oli myös kanelilta tuoksuva) ja ilo siivota irtonaisen hiekan soljuessa vaivattomasti lapion läpi. Meidän luottohiekka.

+ Tiiviit paakut
+ Ei juurikaan pölyä
+ Riittoisaa
+ Miellyttävä haju
+ Sitoo hajut hyvin
+ Edullista (n.30e/30l)

- Kulkeutuu, niin kuin kaikki hiekat


Simplicity
Jokin aika sitten Kisu sai mahdollisuuden ostaa hiekkaa edukkaasti, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja hankin muutaman säkin Simplicitya. Nimellisesti Simplicity oli käsittääkseni mikrohiekkaa, mutta rakeet olivat huomattavasti isompia kuin Tigerinossa. Muutenkaan tämä hiekka ei kauheasti miellyttänyt; tuoksu oli voimakas ja saippuainen ja yh.

lähde

+ Sai edukkaasti Kisun kautta

- Voimakas haju
- Liian isot rakeet omaan makuuni
- Paakut ei olleet niin pitäviä









Lindo Cat
Lindo Cat on myös Kisun kautta hankittua hiekkaa. Edellisestä kerrasta viisastuneena otin sitä melko pienen satsin, mutta testikäytössä hiekka yllätti iloisesti. Lindo Cat nousi ykköseksi Tigerinon rinnalle!
EDIT: Nyt hieman pidemmän käytön jälkeen häviää vähän Tigerinolle pehmeämpien paakkujen takia.

lähde

+ Tiiviit paakut
+ Sitoo hajut hyvin
+ Tuoksu ei ole liian voimakas
+ Hassu väri

- Heikko saatavuus
- Paakut vähän pehmeitä, vrt. Compact Care

Compact Care
Compact Care on Mustista ja Mirristä saatava hiekkamerkki, jonka hajustettua mikrohiekkaa olen kokeillut. Perushyvä mikrohiekka, mutta ei yllä Tigerinon ja Lindo Catin tasolle.

+ Hyvä saatavuus
+ Perushyvä mikrohiekka, Extreme Classicia vastaava laatu

- Paakut eivät olleet niin tiiviitä kuin toivoisin
- Appelsiini & ruusu-hajuste lemusi ihan karmealta




Ever Clean

lähde

Ever Cleania sai laatikollisen tyhjää hiekkapussia vastaan paikallisen eläintarvikekaupan synttärihulinoissa aiemmin syksyllä. Hiekka oli miellyttävää, parempaa kuin esimerkiksi Compact Care, ja seassa oli palleroita, jotka värjäytyivät siniseksi niiden kastuessa. Rakeet olivat isompia kuin Tigerinossa, mutta ne eivät olleet mitenkään "häiritsevän" suuria. Voisin käyttää tätä useamminkin, mutta Ever Clean on turhan hintavaa budjetilleni. Etenkin, kun hiekkaa kuluu seitsemän kissan kanssa kohtalaisesti.






+ Tiiviit paakut
+ Miellyttävä haju
+ Sitoi hyvin hajuja
+ Siniset märkäindikaattoripallerot

- Korkea hinta


Yllä esiteltyjen hiekkojen lisäksi olen vuosien saatossa kokeillut myös markettien isorakeisia halpahiekkoja, ja todennut ne joka kerta ihan hirveiksi. Haju on välillä silmiä vetistävä ja paakut eivät pidä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki isorakeiset hiekat olisivat täyttä kuraa, tai etteikö joku voisi niistä pitää :) Itse olen vain enemmän mieltynyt pienirakeiseen hiekkaan, puusilpun lisäksi.

Puusilppujen kanssa suurimpana ongelmana on ollut oikeanlaisen lapion, jossa ei ole liian isot tai pienet reiät, löytäminen. Mutta viimeinkin taisin löytää juuri sen oikean! Kävin tänään Wuf.fi Nekalan myymälässä, kun katseeni vangitsi seinällä roikkuva hiekkalapio. Reiät on sopivan kokoisia pyörylöitä, lapio tukeva ja kauhaosa varteen päin syvenevä, vähän kuin traktorin kauha. Syvä pääty helpottaa irtosilpun huljuttamista pois lapiosta. Muutaman testikauhomisen jälkeen olen erittäin tyytyväinen!

Muistakaahan muuten tehdä Zooplus-tilauksenne kieppaamalla tämän blogin kautta!

***

Kissakuulumiset on melko pitkälti sitä peruskauraa, riehutaan, nukutaan, syödään. Väliin on mahtunut 40 kilon ruokatilauksia ja huimia pahvilaatikkoseikkailuja. Kuvat ovat pöllösti tosin vielä kamerassa, mutta pikkuhiljaa!
Pullis on ilahduttanut olemalla rohkea tulemalla esiin hoitajienkin (olimme poissa itsenäisyysviikonlopun) läsnäollessa ja jopa haistellut jalkoja ja syönyt ihan rauhassa. Eilen sain myös kuulla kunniani, kun en ollut vaistonnut tarpeeksi ajoissa Pullasterin kurnivaa vatsaa. Valkoinen pampula kävelee jalkojen juureen ja "VÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!" :D

Pu-pu-pullava

Pöpsiäiset ovat olleet edelleen kovia syliluutia ja riehuepeleitä, jotka tykkäävät nukkua kyljessä kiinni. Ne on kuitenkin aiheuttaneet lievästi harmaita hiuksia vatsavaivoillaan. Niillä oli megalomaaniset turvokemahat tullessaan, arvatenkin huonon ruokavalion takia, sillä loisia ei löytynyt madotettaessa. Mahat olivat myös totaalisen sekaisin. Ja ovat edelleen. Pöpöset söivät jo viiden päivän Tylosin-kuurin ilman tuloksia, sitä ennen koitettiin rauhoittaa vatsaa kotikonstein; Promaxia, maitohappobakteereita, pieniä ruoka-annoksia (Kukun kanssa hieman hankalaa, sillä on loputon nälkä..), myöskin tuloksetta. Nyt Pöppösillä on 10 päivän Amovet-kuuri meneillään ja toivon niiiiiiin hartaasti, että se auttaisi.

Fransuaa Pöpöön

Ripsat haisevat kamalalle (tämän varmasti halusittekin tietää) ja Kuku löräyttelee niitä välillä minne sattuu. Muistuu taas kesä mieleen, kun hoidossa oli poikueellinen ripulireinoja ja -ritvoja, jotka tykkäsivät jättää kakkakepposia ympäri taloa. Voitte arvata, että meinasi epätoivo iskeä ja järki lähteä!
Mutta toivotaan, että tämä lääkekuuri auttaisi, eikä kyse olisi pysyvästä suolistovauriosta (=ikiripuli)..

Hurja loukunvalloittaja von Kukkendahl

(Zooplussan linkit ovat affiliate-linkkejä)

Lauantaikevennys

Mistä tunnistat kissahullun perheen?

Vaikka kaikki nelijalkaiset kipittäisivät piiloon vieraiden tullessa, ei tässä taloudessa jää epäselväksi minkä ympärillä elämä pyörii:

Keittiöstä löytyy niin kissa-aiheista patalappua, piparimuottia kuin servettitelinettä. Jääkaappi taas on ihan oma lukunsa..

Kissat valvoo unta yöpöydällä ja koristaa jopa läppäriä.

Nämä mahtavat kyltit on saatu lahjaksi avomiehen sukulaisilta.

Hienoin tyyny on ehdottomasti tuo oikeassa alakulmassa oleva, miehen lapsuudesta. Sen on tosin omat kissamme laittaneet hieman uuteen uskoon.

Omien kissojen kuvia löytyy parista taulusta. Keskimmäinen taulu on lahja työharjoittelupaikan työkavereilta, lyhyessä ajassa selviää kyllä mistä tykkään :)

Vessassa muistutetaan vieraita siitä, että siellä on kissojenkin vessat.

Tähän voisi laittaa, että eikä tässä vielä kaikki! Mutta riittäkööt tältä erää ;) Vaikka kaikki tämä katoaa kummasti (vai katoaako..??) kolmioomme, alkaa tämä silti pikkuhiljaa riittää :D

---

Tällä kertaa hoitokissojen kuulumiset jää vähemmälle, koska mitään kummoista ei ole tapahtunut. Hallasta tuli ensimmäinen kysely, mutta taloudessa oli super reipas koira, joten ei uskallettu lähteä kokeilemaan miten se kombo olisi toteutunut. Halla siis muiden hoidokkien tapaan etsii edelleen omaa kotia.

Hertta toipui leikkauksesta erittäin hyvin. Se sai useamman päivän kulkea tötterö päässä ja meno olikin mallikasta; tötterö päässä syötiin ja leikittiinkin sujuvasti. Välillä piti käydä marttyyrimaisesti mouruamassa kovaa kohtaloa, mutta hetken päästä hiiret ja Halla sai taas kyytiä. Tötterökoettelemus auttoi myös Hertan kesyyntymisessä kun sitä pääsi tämän asusteen takia helpommin käsittelemään.

Nyt Hertta antaa lähestyä huomattavasti useammin ja se alkaa koko ajan enemmän nauttia rapsutuksista ja jopa hännän juurta saa jo silittää ilman sen suurempia mulkaisuja. Se jos mikä on luottamuksen osoitus :)

Tötterö näyttää isommalta kun olikaan, mutta eipä se kauaa Hertan unia häirinnyt.

Näin ketterästi kuljettiin tötterö päässä!

Ensi viikolla hoidokit lähtevät kanssani Naantaliin vanhemmilleni viikonlopun miesten juhlia evakkoon, seuraavaksi siis jälleen reissukuulumisia!

Näkyykö teillä kissat sisustuksessa muutenkin kuin vessoina ja raapimapuina?

-Saila